FindianaJones

Alex, Xi ja Donald

  • Alex, Xi ja Donald

Kiinalaisen kuukalenterin mukaan apinan vuosi vaihtui eilen kukon vuoteen. Se tarkoittaa, että Kiinan taival kohti maailmanherruutta on kukonaskelen verran lähempänä.

Myös Alexander Stubb oli kaivanut tinat esiin ja alkanut ennustaa ”jättimäistä suunnanmuutosta”. Hänen viimeisimmän bloginsa otsikko kuuluu ”Näkemiin Yhdysvallat, tervetuloa Kiina”. Blogi on herättänyt hilpeyttä somessa ja nyt irvaillaan sille, kuinka Alex kumartaa kommunisteille.

Stubbin kohdalla vehtaaminen ei ole uutta. Esimerkiksi vuonna 2005 Suomen Kuvalehden haastattelussa hän kertoi seuraavaa: "En ole konservatiivi. Olen liberaali. Kaikki mielipiteeni ovat liberaaleja. Moni ajattelee, että kun on oikeistopuolueessa, niin arvomaailma on automaattisesti koti, uskonto ja isänmaa. Ei se niin ole." Mutta vähän ennen viime vaaleja Hesarista saatiin lukea: "Minä uskon vahvasti kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Minä olen konservatiivi liberaalin vaatteissa".

Elämme arvomurroksen aikaa. Lisäksi elämme "totuuden jälkeistä aikaa" (HS 9.8.2016) sekä "vaihtoehtoisten faktojen" aikaa (vrt. Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway). Ota siinä sitten selvä, mistä kana kusee...

Toki Stubbin bloggaus voidaan tulkita retoriseksi hätähuudoksi sille, että häneltä hävisi ideologinen koti sen jälkeen, kun Trump astui virkaansa. Nyt hän etsii punaista lankaa, ja se löytyi Kiinan kommunisteilta.

Kyse on kuitenkin globaalin kapitalismin ihannoinnista. Stubb kirjoittaa blogissaan: "Davosissa Kiinan presidentti Xi Jingpingistä tuli sankari kaikille, jotka puhuvat globalisaation puolesta. Maailma on muuttunut. Se siirtyy itään. Meidän täytyy valmistautua arvaamattomaan Yhdysvaltoihin ja voimakkaampaan Kiinaan."

Stubb on oikeassa; maailma on muuttunut ja painopiste siirtyy itään. Kiina nousi maailmankaupan valtiaaksi jo vuonna 2012, jolloin sen vienti ja tuonti olivat yhteenlaskettuna 3 870 miljardia dollaria, kun Yhdysvaltojen vastaava luku jäi 3 820 miljardiin dollariin. Vuonna 2014 Kiina porhalsi jenkkien ohi ostovoimakorjatulla bkt:lla mitattuna. Lisäksi IMF arvioi, että vuonna 2019 Kiinan talous olisi peräti 20 prosenttia suurempi kuin Yhdysvaltain.

Automatisaation myötä tuotanto kuitenkin (pitkällä aikavälillä) palaa takaisin niin Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihinkin, mutta samalla se lisääntyy Aasian muissa maissa ja myös Afrikassa. Se on toki hyvä asia, mutta asettaa valtavat haasteet sekä verotukselle että tulonjaolle, sillä perinteinen malli ei enää toimi. Tämä onkin yksi suurimpia haasteita niin yhteiskuntajärjestyksen kuin maailmanrauhan kannalta. Samaa problematiikkaa on pohtinut myös kosmologi Stephen Hawking ja Teslan toimitusjohtaja Elon Musk, joista jälkimmäinen on lanseerannut ajatuksen ”universaalista perustulosta”.

Kannatan Muskin ajatusta, sillä kuten hän itsekin sanoo, muita vaihtoehtoja ei juuri tule olemaan”. Tällä hetkellä kuitenkin ajatus tuntuu enemmän utopialta kuin realismilta. Nimittäin Stubbin kaltaiset golbalistit ajavat kehitystä siihen suuntaan, että tulovirta päätyy niiden aniharvojen käsiin, jotka omistavat jättisuuret, globaalilla tasolla toimivat, automatisoidut tuotantolaitokset. Muille ei jää mitään, sillä perinteinen hyvinvointivaltio on siinä vaiheessa mahdottomuus. Tietysti, jos vaikka Xi Jinping pikaisesti järjestäisi maan kattavan perustulon Kiinaan, niin se voisi antaa lihaa luiden ympärille. Olihan pienimuotoinen kokeilu jo Intiassakin.

Vaikka Hawking on pessimisti ja Musk näkee vain yhden vaihtoehdon, niin onhan niitä toki muitakin. Sellainen – välivaiheen siirtymään sopiva – voisi olla protektionismi. Ja nyt täytyy vetää syvään happea, ennen kuin lausun nimen Donald Trump.

Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä Trumpin protektionismi tarkoittaa. Kenties se jää jonkin typerän muurin rakentamiseen, millä ei ole käytännössä muuta kuin marginaalinen työllistävä vaikutus. Mutta jos se pureutuu syvemmälle rakenteisiin, niin ainakin siitä on tulossa vuosikymmenen kokeilu, jollaista ei varmasti kukaan olisi voinut kuvitella tapahtuvan vielä vuosi sitten. Varsinkaan 325 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa, jota on totuttu pitämääm vapaakaupan mekkana.

Protektionismi jo pelkästään sanana on ollut tabu, eikä sitä ole Suomessakaan uskaltanut ääneen sanoa juuri muut kuin arvostamani tietokirjailija ja toisinajattelija Ari Ojapelto. Hän aloittaa protektionismia käsittelevän bloginsa seuraavilla lauseilla: Pääomien vapauttamisen jälkeen sana protektionismi on ollut täysin pannassa. Se on ollut julkisuudessa kirosana, jota juuri kukaan ei ole kehdannut tai uskaltanut nostaa esille.”

Pitkässä blogissaan Ojapelto piirtää tarkan kuvan siitä, mihin on tultu. Sanojensa vakuudeksi hän esittää 53 erilaista graafia. Vasta bloginsa lopussa hän pohtii pelastaisiko kehittyneiden maiden työntekijät protektionismi ja tuontitullit, jolloin kauppakumppanilta (Kiina jne.) voitasiin vaatia samoja yhteiskunnallisia velvotteita. Se taitaa olla enää ainoa keino hillitä tuotantopakoa? Tosin Kiinakin on jo siirtämässä halvinta bulkkituotantoaan uusiin matalapalkkamaihin.”

Ei voi muuta sanoa kuin että maailmankirjat ovat sekaisin. Ja sen ovat huomanneet muutkin kuin Alexander Stubb. Jos tästä ilman suurempia kahakoita selvitään, niin ainakin luvassa on mielenkiintoista seurattavaa pitkäksi aikaa. Ja miksei selvittäisi, jos vaan Trump pitää lupauksensa siltä osin, että ”kaikki maat saavat tavoitella omaa etuaan. Emme tuputa elämäntapaamme muille”. Aivan samaa sanovat kiinalaiset, joiden näkemys perustuu vuosituhansia vanhaan kungfutselaisuuteen.

Vaikka Trumpia nyt nälvitään, niin suurten linjojen osalta tässä voi vielä käydä hyvin. Esimerkiksi viime vuonna, kun Yhdysvallat vielä harjoitti ”avointa globalismia”, niin vuoden aikana se pudotti 26 171 pommia muihin maihin. This means that every day last year, the US military blasted combatants or civilians overseas with 72 bombs; that’s three bombs every hour, 24 hours a day.” Suomeksi sanottuna jossain päin maailmaa räjähti pommi joka 20 minuutin välein. Mikäli Trumpin protektionismi ja lupaus siitä, että jenkkien elämäntapaa ei enää tuputeta muille, johtaa esimerkiksi ”pommi-indeksin” puolittumiseen, niin se olisi suuri voitto niin ympäristölle kuin myös hätää kärsiville sodan uhreille. Tosin voi tulla myös suuri pettymys. Se jää nähtäväksi.

 

 

Linkkejä:

Alexander Stubb: "Näkemiin Yhdysvallat, tervetuloa Kiina" http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/stubb%20kiina%20usa-60719

Ulkolinja: Kiinalainen maailmanvalloitus http://areena.yle.fi/1-3861361

Mika Salmi: Voiko Kiina nousta supervallaksi rauhanomaisesti? https://vastavalkea.fi/2017/01/11/voiko-kiina-nousta-supervallaksi-rauhanomaisesti/

Ari Ojapelto: Pelastaisiko protektionismi? http://ariojapelto.blogspot.fi/2014/11/pelaistaisiko-protektionismi.html

The Guardian: America dropped 26,171 bombs in 2016. What a bloody end to Obama's reign https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/jan/09/america-dropped-26171-bombs-2016-obama-legacy

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Edellisenä kukon vuotena Kiinassa eräs kiinalainen sanoi minulle, että kun katsoo Kiinan karttaa, niin se näyttää kukolta, jonka nokan edessä alhaalla on jyvä (Taiwanin saari).

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Kiinassa lienee pitkät perinteet eläinaiheisille vertauksille, Jadejänis etc. Kukko kuitenkin jätti jyvän rauhaan.

Reilu vuosi sitten maiden presidentit paiskasivat kättä, mutta viime aikaisten tietojen mukaan nokittelu jatkuu.

http://yle.fi/uutiset/3-9398691

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Se tabu-ilmiö protektionismi tulee taatusti – välivaiheena kohti tolkullista maailmaa. Tämä on se parempi skenaario, huonompia sitten riittää kuin lantaa pellolle levitettäväksi. Pahimpana kantona kaskessa on globalisaatio- ja laajemmin taloususkonto, joka näkyy olevan uusi maailmanuskonto ja yläpuolella kaikkien muiden uskontojen.

Kolme mahdollista päälinjaa ovat: joko uskomme hyvällä, että maailma pitää järjestää aivan uudella tavalla ja tasa-arvoon pohjautuen, tai sitten itkemme ja uskomme. Kolmas vaihtoehto on sitten maailman tuhoutuminen, sillä omistajaluokka tullee pitämään omaisuudestaan verisesti kiinni mieluummin kuin estäisi maapalloa – myös itseään – poksahtamasta taivaan tuuliin.

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Senpä takia onkin hienoa, että Elon Muskin kaltaiset toimijat nostavat asian esille, koska heitä varmaan kuunnellaan. Mutta mainitsemasi "taloususkonto" vaatisi kyllä melkoisen uskonpuhdistuksen, ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Elonin Muski haluaa osan porukasta Marsiin, turvaan ja tutkimaan. Siihen juu tarvitaan taloususkoa ja vaikka mitä panostusta. Mutta sepä olisikin hieno uskontojen uskonto, jos nuo vuosittaiset valtavat asemäärärahat laitettaisiinkin avaruuden kappaleiden valloittamiseen. Silloin tässä muumipallon touhussa olisi jotain järkeä. Ja mualle levittäytyminen on välttämätöntä, ellei peräti väistämätöntä, ihmisen luonto vain on sellainen. Ainahan sitä saa haaveilla ;D

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Joo, numeromagia pitää sisällään taloususkonnon.

Numeroihin on niin helppo vedota, ikään kuin kaikki ei olisi suhteellista.

Toimituksen poiminnat