*

FindianaJones

Tätäkö haluamme?

  • Kuva: Cinderella Andrade
    Kuva: Cinderella Andrade

Löysin pari päivää sitten tämän "Kokoontumispaikka"-kyltin erään rakennuksen takaseinältä. Pusikoiden keskeltä, paikasta, jossa ei kulje ihmisiä eikä muutenkaan tapahdu mitään. Aluksi naurahdin hyvälle huumorille, mutta sitten muistin lukemani pikku-uutisen, jonka mukaan Suomi on nyt viranomaisholhouksen ja kieltojen ykkösmaa. Mieltäni alkoi kalvaa kafkamainen ajatus, jos bongaamani kyltti ei sittenkään ollut huumoria, vaan totisinta totta.

Kaikki tietävät, että Etelä-Euroopassa osataan relata. Ja jos kysyt keneltä tahansa, ominaisuutta pidetään positiivisena. Mistä tämä viranomaisholhous sitten kumpuaa? Monesti sanotaan, että koska EU-direktiivit sitä ja tätä. Mutta ei se pelkästään niin ole, sillä myös kotikutoisia, aivan turhia ja usein naurettavuuksiin asti meneviä säännöksiä tulee kuin liukuhihnalta. Nyt vaan aletaan olla siinä pisteessä, että asia ei enää naurata.

Sen lisäksi, että ylimitoitettu ja turha sääntely – kaikenlainen ankeuttamiskulttuuri – vaikuttaa ihmisten henkiseen hyvinvointiin, se vaikuttaa myös talouteen. Moni pienyrittäjä – ja kohta jo suurempikin – alkaa olla helisemässä lupa- ja direktiiviviidakon keskellä.

Osa sääntelystä on tehty selvästikin rahankeruumielessä. Aivan samoin kuin suunnitelmat sadoista uusista nopeusvalvontakameroista ja kohti nollatoleranssia meno – myös alinopeuksien osalta! Asioita perustellaan usein turvallisuudella, mutta argumentit ontuvat.

Sokerina pohjalla on idiotismi, millä ei ole mitään merkitystä yhtään mihinkään. Tämä sääntelyn alalaji on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Se tarrautuu hanakasti kaikkiin lillukanvarsiin, varsinkin nimiin ja logoihin. Esimerkkinä mainittakoon se, kun muutama vuosi sitten Sinebrychoffin panimohevosia eli Koff-hevosia ei voinut enää lakimuutoksen vuoksi kutsua Koff-hevosiksi.

Kalliiksi sekin tulee, kun idiootit suoltavat älyttömyyksiä, joita toiset idiootit sitten valvovat. Hupaisaa myös, että kaikkien sääntelynpurkutalkoiden tuloksena on syntynyt vain aimo annos lisää sääntelyä. Eiköhän olisi jo – aikuisten oikeesti – aika alkaa relata?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kyllähän tämä suomalainen ns. turvallisuuskulttuuri lähtee olettamasta, että kansalaisilla ei ole omia aivoja. Aikoinaan armeijassa kiteytyi tuo mentaliteetti: asiat selitettiin ja tehtiin sen "heikoimman lenkin" eli oletetun tyhmimmän mukaan, mikä edellytti kaikilta aivottomuutta. Seurauksena oli silkkaa idiotismia.

Liikennekulttuurissamme on juuri nuo samat piirteet: kadulla/tiellä eri tavoin kulkijoita opastetaan viimeistä milliä myöten niin, että heidän edellytetään vain tottelevan, ja niin kaikki (muka) sujuu.

Mutta sujuuko todella, jos koko kansan aivot on ripustettu narikkaan?

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Liikennekulttuurista tulee mieleen Intia, jossa olen jonkun verran reissannut ja ajanut moottoripyörällä noin 50 000 km. Ero Suomeen on kuin yöllä ja päivällä. Intia on oikeasti vaarallinen, mutta silti koen jonkinlaista vapautta, kun saan ajella "viidakon säännöillä". En usko, että "aivot narikkaan" -kulttuuri johtaa pitemmän päälle mihinkään hyvään. Sehän alkaa nykyään jo lastentarhasta. Kyllä elämään pitää kuulua myös tietynasteinen vaarallisuus. Jopa lapsille.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

1) Kyllähän tämä nykyinen on vasta alkuverryttelyä todelliseen kyttäys- ja poliisivaltioon siirryttäessä. Poliisivaltio tarvitaan senkin vuoksi, kun radikaali äärioikeistolainen valtaklikkimme haluaa leikkiä sotia ulkomailla ja kaveeraa Naton kanssa. Kaivaa verta nenästämme.

2) Peltipoliisit tarvitaan juuri ihmisten seurantaa varten. Liikkumisemme on jo pitkälti tietokoneilla ja koko ajan paranee. Onhan ajettu myös suunnitelmaa kerätä maksuja auton liikkumisen perusteella. Siihen tarvittaisiin muka gps-seurantalaite. Auton mittari ei siis riittäisi, vaikka ammattiautoilijoilla sellainen systeemi on ollut käytössä vuosikymmeniä.

3) Pari omakohtaista tapausta pikkukiusasta Turun suunnalla:

Muutama vuosi sitten ohitin hyvän aikaa edessäni hidastelleen auton Tampereelle menevällä leveäkaistaosuudella. Vastaan sattui poliisiauto ja sain rikesakot, kun olin ohittamistilanteessa ajanut ylinopeutta. Muuten olinkin ajanut sääntöjen mukaisesti. Muistin asiantuntijan kertoneen televisiossa, että kyllä saa tilapäisesti lisätä vauhtia turvallisuuden lisäämiseksi. Siitähän juri minulla oli kysymys. Selitys ei auttanut. Selvitin asiaa Helsingistä saakka. Kävi ilmi, että asiasta ei ole olemassa valtakunnallista ohjetta. Eri liikennealueilla, tai mitä nyt ovatkaan, käytäntö voi olla erilainen. Yritin esittää, että antaisivat nyt Helsingistä yleiset ohjeet. Ei luvattu.

Tulin pohjoisesta Turkuuseen viime yönä. Saavutin rautatieaseman vieritse kulkevan pääkadun noin kl 00.05. Katu oli autio ja tyhjä. Tuo katu vie suoraan Helsinkiin. Hidastelin kadulla jonkin aikaa, kunnes ajattelin, että kyllä tässä täytyy olla 60:n rajoitus. Kylttiä en ollut huomannut. Niinpä painautin kaasua, ja samalla välähti. Autoni on aika herkkä kiihtymään, vaikka ikää jo onkin, ja painalluksessa vauhti normaalistikn kiihtyy hieman yli sen, mitä tarkoitti. No tuon jälkeen sitten ajelin muutaman km näkemättä nopeusrajoitusmerkkiä, kunnes tuli tietyökohta. Siinä oli rajoitusmerkki 50 km. Jännityksellä odotan, kuinka kalliiksi matka omalla autolla tuli. Olisi pitänyt ottaa juna.

4) Olen yrittänyt viestittää IPUn nykyjohdolle, että kukaan heistä tai meistä ei ole paras mahdollinen johtaja puolueelle. Johtaja valitaan kuulemme elokuussa. Olen esittänyt, että edes yritettäisiin etsiä valmiisi tunnettua henkilöä, jotta ei tarvitsisi lähes nollatilanteesta aloittaa rakentaa tunnettuutta. Olen heitellyt esiin muutamia nimiäkin, mm. entisen demarikansanedustaja Mikko Elon Porista. Mikko on ollut aktiivinen kirjoittelija, ja minun havaitsemani tekstit kovinkin ipulaisia. Siis että käytäisiin aktiivisia keskusteluja. Nythän myös perussuomalaisista saattaisi irrota joku sopiva henkilö. Tai kepulaisista. Mistä vain.

Elokuussa pidettäköön puoluekokous, mutta jos tunnettua, uskottavaa persoonaa ei ole siihen mennessä löytynyt, niin parempi on olla valitsematta ketään. Kerran valitusta on nolo luopua, vaikka sitten ilmaantuisi sopivampiakn, jonka johdolla hiekkalaatikkoamme voitaisiin aivan oikeasti laajentaa. Siis elokuussa voidaan myös päättää, että kokousta jatketaan puheenjohtajan valinnan osalta myöhemmin syksyllä. Sitä suosittelen, vaikka nykyinen hallitus ilmeisesti haluaa pj:n porukastaan. Varmaan hyvä ihminen sieltäkin löytyy, mutta onko paras mahdollinen puolueen nostamiseksi nykyisestä aallonpohjasta ja tuntemattomuudesta, epäuskottavuudesta?

Terveisin Mauri
PS
Kirjaa Näin Suomea viedään saan edelleen myydyksi, kunhan vain tarjottelen. Useimmiten pistän kirjan pöydänkulmalle ruokapaikoissa tutustuttavaksi muutaman sanasen saatteella. Väkisin en kirjaa jätä haitoksi enkä tuputa. Onnistuisi se myynti muiltakin. Ihmisillä vaan ei nykyisin ole rahaa. Niinpä useimmille kirja on annettava luotolla. Kirjoitan Ipun pankkitilin numeron kirjan alkusivuille tai kannen sisäpuolelle. Joiltakin varmaan unohtuu maksaminen, mutta useimmat muistavat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset