*

FindianaJones

Istuuko tuleva presidentti isänmaan vai isäntämaan puolesta?

  • Istuuko tuleva presidentti isänmaan vai isäntämaan puolesta?

Olen pohtinut nykyhetkeä kuvaavaa päivitystä vanhalle fraasille ”koti, uskonto ja isänmaa”. Muiden suhteen termit ovat vielä hakusessa, mutta isänmaa on muuttunut isäntämaaksi. Tämä tapahtui ihan virallisesti, kun puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti Naton isäntämaasopimuksen 4.9.2014.

Termi ”isäntämaa” saattaa kuulostaa jopa komealta, mutta ei enää sen jälkeen, kun tutustuu sopimuksen sisältöön. Siitä paljastuu, että isäntä onkin Nato, ja Suomelle jää rengin rooli. Tässä muutamia kohtia kyseisestä sopimuksesta.

2.1 Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja menettelyt tukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana.

3.4 Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa.”

Vaikka sopimus allekirjoitettiin jo 2014, niin silti edelleen spekuloidaan, onko asiakirja edes lainvoimainen. Olen kuullut sellaisenkin väittämän, että se on vasta suunnitelma ja että sen mukaiset toimenpiteet pitää erikseen sopia, ja silloin päättäjillä pitää olla valta siihen. Jos asiaa tarkastelee tämän olettaman pohjalta, olennainen kysymys kuuluu, kuka päättää ja millaisilla valtuuksilla. Tilanteen tullen päätöksenteko voi tapahtua hyvinkin nopeasti, päivissä, jopa tunneissa.

Tosin kun pöytäkirjaa lukee, saa vaikutelman, että varsin paljosta olisi jo päätetty. Toinen kysymys sitten, onko puolustusvoimain komentaja juridisesti validi allekirjoittamaan näin merkittäviä sopimuksia, sillä määritelmän mukaan komentaja johtaa ainoastaan käytännön toimia. Ja vaikka Lindberg olisi saanut hallitukselta valtuudet, niin hallitus ei kuitenkaan hyväksy lakeja eikä maatamme laillisesti sitovia sopimuksia. Eduskuntahan ei käsitellyt sopimusta missään vaiheessa.

Suomi solmi viime vuonna myös kahdenväliset puolustusyhteistyösopimukset Britannian ja USA:n kanssa. Jo vuotta aiemmin (2015) Veli-Pekka Kortelainen pohti blogissaan, että juuri nämä kahdenväliset sopimukset voisivat olla Suomen tie ujuttautua vaivihkaa Natoon. Olen kuullut myös kommentin, jonka mukaan (näiden sopimusten kautta) Suomi olisi jo ”salakuljetettu” Natoon. Ja kun taivaalle katsoo, niin kyllähän länsirautaa on nykyään ilmatilassamme merkille pantavan usein.

Muutama päivä sitten sattui sellainenkin tapaus, että Etelä-Pohjanmaalla reilu tuhat kalkkunaa kuoli niiden säikähdettyä matalalla lentänyttä konetta. Uutisesta ei käynyt selville, oliko kyseessä Naton hävittäjä, mutta joku ehti irvailla, että jenkit jo valmistelee kiitospäivän ateriaa.

Kuitenkin kahdenväliset sopimukset ovat selkeästi vain poliittisia tahdonilmaisuja, eivät juridisesti sitovia sopimuksia eivätkä sisällä velvoitteita yhteiseen puolustukseen. Sen sijaan isäntämaasopimus jää siltä osin hämäräksi.

Kansan keskuudessa sopimukseen suhtaudutaan kahdella tapaa. Eräs kommentoija kirjoittaa näin.

Sopimus ja sen käyttäminen antaa Suomelle ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden vaikuttaa tapahtumien kulkuun, jos isosti leimahtaa. Suomihan noudattaa vielä kuitenkin eräänlaista puolueettomuuspolitiikkaa tuolla takataskussa olevalla starttivalmiilla Nato-kortilla lisättynä. Eli jos Nato-nappia painetaan, niin koneisto käynnistyy tämän paperin mukaisesti tehokkaasti ja etukäteen tiedetysti ja mietitysti.

Tässä ajatusmallissa oletetaan, että leimahdus tapahtuisi Venäjän toimista johtuen. Silloin loogista onkin ajatella, että ”starttivalmis Nato-kortti” takataskussa on parempi kuin ei mitään. Mutta silloin unohdetaan asian toinen puoli. Se, että leimahdus voikin tapahtua USA:n tarpeista johtuen.

Siteeraan Veli-Pekka Kortelaisen blogista kohtaa, jossa hän käsittelee Yhdysvaltain mahdollisia motiiveja.

Tosiasiassa yleinen tilanne on se, että USA pyrkii kaikin tavoin heikentämään kahta suurinta globaalia kilpailijaansa EU:ta ja Kiinaa. Tästä johtuen USA:n politiikkana Euroopassa on pyrkiä pitämään Eurooppa sekä taloudellisesti että poliittisesti heikkona ja hajanaisena — sanalla sanoen hallittavana vasalliryppäänä — voidakseen hyväksikäyttää sitä sekä taloudellisesti että poliittisesti nousevia BRICS-maita ja erityisesti Kiinaa sekä Venäjää vastaan.

USA luo koko ajan vaikutusvallassaan olevien läntisten mediakorporaatioiden kautta eurooppalaisten mieliin mielikuvaa, että Venäjä on se, joka ensi sijassa pyrkii hajottamaan Eurooppaa ja EU:ta saadakseen hallintaotteen Euroopasta. Todellisuudessa tämä on pikemminkin USA:n eikä Venäjän pääintressi maanosassamme, minkä pitäisi olla melkoisen selvää jokaiselle geopolitiikan ison kuvan hahmottavalle.

Suomen osa tässä dynamiikassa – Baltian ja Itä-Euroopan maiden ohella – on nykykehityksellä tuhoutua joutuessaan NATO:n etulinjan tykinruoaksi puolustaessaan USA:n ylivaltaa Euroopassa.

Samaa sanoi myös Putin ollessaan kesällä 2016 Niinistön vieraana Kultarannassa. ”Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Venäjä ei sitä haluaisi. Mutta se ei ole meidän ratkaisumme vaan teidän.

Mitä jos blogisti ja Putin ovatkin oikeassa? Silloin ”starttivalmis Nato-kortti” muuttuukin irvikuvakseen ja isäntämaan renki huomaa tehneensä kardinaalimunauksen – mutta liian myöhään.

Jos USA:n motiivit ovat omahyväisiä, niin Naton motiivi liittynee Baltian puolustukseen. Tästä kirjoitti Juha Ristamäki Iltalehdessä 29.8.2014.

Naton ongelmana on ollut ja on, miten järjestää Baltian maiden puolustus. Venäjällä on vahva aseistus Kaliningradissa ja muuallakin lähellä baltteja. Siksi Nato-joukot ja koneet eivät voi kriisin tullessa kunnolla operoida Baltiasta käsin, ne olisivat kuin tarjottimella venäläisten hävitettävänä.

Ristamäki jatkaa vielä.

Kyllähän tämä sotilasstrategia Venäjälläkin ymmärretään. Jos sota tulee, niin Venäjä pyrkii eliminoimaan Naton toiminnan Suomen ja Ruotsin kautta. Se tarkoittaa iskuja suomalaiseenkin infrastruktuuriin.

Oli syyt mitkä tahansa, niin seuraukset voivat olla karmeat.

Toivoisin, että tulevassa presidentin vaalissa tämä aihe nousisi yhdeksi isoksi asiaksi. Kansalaisten olisi vihdoinkin aika saada selvyys, onko kaikki tähän asti tehdyt sopimukset vain höttöpaperia. Ja onko olemassa vaara, että höttöpaperin nimissä maamme joutuu sotatantereeksi? Tästä syystä olen alkanut kerätä kannattajakortteja Paavo Väyryselle, sillä mielestäni hän on oikea henkilö nostamaan asian esille.

Sanottakoon vielä, että henkilökohtaisesti minulle on yksi lysti, kuka tulee seuraavaksi istumaan presidentin pallilla riisutuin valtaoikeuksin, mutta olennaista olisi tietää, istuuko hän isänmaan vai isäntämaan puolesta.

 

UM:n laatima käännös yhteisymmärryspöytäkirjasta

https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf

 

UM:n lähete eduskunnalle ja Utvalle

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/UTPJ_15+2014.pdf

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän RistoSuvanto kuva
Risto Suvanto

Tärkeä kirjoitus. Tähän voisi lisätä kappaleen suurlähettiläs Heikki Talvitien blogista reilu vuosi sitten hänen kirjoittaessaan mahdollisesta kriisistä isäntämaasopimuksen jälkeen: "on oletettavaa, että kriisissä amerikkalaiset ovat jo ilmassa, kun ilmoittavat, mitä lentokenttiä ja satamia aikovat käyttää. Tässä on hyvänä esimerkki vertailukohtana amerikkalaisten tulo juuri Natoon liittyneeseen Unkariin Kosovon sodan alussa keväällä 1999. Toisin sanoen Suomelle ei jätettäisi mitään vaihtoehtoa".

Mihinkä rakoon kenraalimme meidät ovatkaan vieneet ilman mitään kansallista keskustelua eduskunta sivuuttaen!!!

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

"Mihinkä rakoon kenraalimme meidät ovatkaan vieneet ilman mitään kansallista keskustelua eduskunta sivuuttaen!!!"

Eivät kenraalit tätä paperia ole omin päin allekirjoittaneet. Kyllä heillä on ollut siunaus aivan riittävän korkealta taholta. Meillä on tällaista toimintaa ollut ennenkin. Etten sanoisi, että kun työn näkee niin tekijän tuntee. Kannattaa varoa tällaisia tyyppejä jatkossa.

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Kun katsoo yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoitusmuotoa, niin siitä käy ilmi, että kenraali on toiminut hallituksen valtuuttamana.

"Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Jarmo Lindberg
Kenraali
Puolustusvoimain komentaja, Suomen puolustusvoimat
Päiväys: 4 päivänä syyskuuta 2014"

Mutta kuten blogissa kirjoitin:

"Ja vaikka Lindberg olisi saanut hallitukselta valtuudet, niin hallitus ei kuitenkaan hyväksy lakeja eikä maatamme laillisesti sitovia sopimuksia. Eduskuntahan ei käsitellyt sopimusta missään vaiheessa."

Käyttäjän RistoSuvanto kuva
Risto Suvanto Vastaus kommenttiin #4

Totta. Mutta olisi mielenkiintoista tietää, miten tuo valtuutus "hallituksen puolesta" annettiin. Hallitus = presidentti + valtioneuvosto. Miten asia näkyy valtioneuvoston pöytäkirjassa ? Ja kuinka moni ministeri oikeasti edes tiesi mitä valtioneuvostossa päätettiin? Yleensä valtioneuvoston päätöksenteko on hyvin nopeaa esittelevän ministerin esittelyjen hyväksyntää.
Muistaakseni kun Jarmo Lindberg pöytäkirjan allekirjoitti, niin myös Sauli Niinistö oli paikalla. Mutta kuinka moni muu päättäjä oli asiasta tietoinen ennen allekirjoitusta?
Demokratian kannalta päätöksenteko oli kuitenkin hyvin kyseenalaista.

Käyttäjän RistoSuvanto kuva
Risto Suvanto Vastaus kommenttiin #11

Ja ymmärtääkseni blogissa oleva ulkoministeriön pöytäkirjan suomennos on tehty vasta allekirjoituksen jälkeen !!!

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nato-isänmaasopimus on todellakin musta luku erilaisten suomettumisten historiassa, mutta tosiasia on, että millään sopimuksella ei ole hevon humpan merkitystä, jos Nato ja Venäjä ajautuvat konfliktiin.

Se mahdollisuus tosin taitaa pysytellä median klikkiotsikoissa vielä pitkään – toteutuminen edellyttää aika isoja muutoksia maailmanjärjestyksessä.

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Jos suurkonflikti syttyisi, niin voi olla, että lopputuloksen kannalta ei olisi merkitystä, mutta tokihan noilla sopimuksilla muuten on merkitystä.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Kiitos Hämis loistavasta kirjoituksesta!

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Vaikka blogissani mainitsin riisutut valtaoikeudet, niin tokihan jotain on jäljellä. Presidentti esim. johtaa tp-utvaa, joka on presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Sen lisäksi presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö.

Sikäli juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitäisi korostua presidentin vaalissa. Ja tämä isäntämaasopimus - jos mikä - kuuluu siihen olennaisesti.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

NATO ei tule Suomen alueelle ilman Suomen pyyntöä. Tuo on sopimuksen keskeinen sisältö.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Eikä NATO ole ikinä sotinut Neuvostoliittoa/Venäjää vastaan .
Eikä tule sotimaankaan. Jos Balttian-maihin hyökätään vastuu siirtyy puolustuksesta Suomelle . Lissabonin-sopimus.
USA on Venäjälle vähän helkutin paljon velkaa. Samoin kärsisi USA/Venäjäkaupat.
Suomi ei ole sen uhrauksen vertainen että nuo edm.USA menettäisi.
Vain kärpäsen jätöksen kokoinen musta piste Napapiirillä maailmankartan ylänurkassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset