FindianaJones

Mitä jos Jeesus ilmestyisi Sotkamoon?

  • Mitä jos Jeesus ilmestyisi Sotkamoon?

Alkaa olla naurussa pitelemistä, kun lukee Terrafamen eilen päivättyä mediatiedotetta.

Kuluneiden kahden vuoden aikana Terrafame on menestyksekkäästi kasvattanut tuotantoaan ja kehittänyt kaupallisia toimintojaan. Olemme myös vakiinnuttaneet asemamme markkinalla hyvämaineisena toimijana, joka pitää kiinni lupauksistaan. Seuraavaksi tavoitteenamme on tarjota asiakkaillemme alhaisen hiilijalanjäljen akkukemikaaleja, jotka perustuvat bioliuotusteknologiaan. Haluamme rakentaa akkuvalmistajille lyhimmän mahdollisen ja samalla kestävän toimitusketjun yhteistyössä Trafiguran globaalin markkinointiorganisaation kanssa”

Myös Iltalehden Mika Koskinen hehkuttaa eilisessä näkökulma-kirjoituksessaan, että Sotkamon ihme on sittenkin totta. Hän tietää kertoa, että Terrafamen hallituksen puheenjohtajan Lauri Ratian mukaan suunnitteilla oleva akkukemikaalitehdas toisi vuositasolla 200 miljoonaa euroa lisää liikevaihtoa Terrafamelle ja rutkasti lisää tulosta”.

En tiennytkään, että Terrafame on litiumkaivos. Nimittäin jos kyse on sähköautojen akuista, niin sitten pitäisi olla tarjolla litiumia. Terrafamen päätuote on kuitenkin nikkelisulfidi, jota käytetään nikkelin valmistuksessa. Nikkelimetallihydridiakun energia painokiloa kohti vaihtelee 270–360 kJ/kg välillä, kun taas litiumioniakkujen vastaava arvo on 360–575 kJ/kg.

Sitä paitsi kiinalaiset ovat kehitelleet alumiini-grafiitti-duaali-ioniakkua (AGDIB), jonka elektrodimateraali koostuu alumiinista ja grafiitista, ja elektrolyyttinä käytetään litiumsuolaa ja karbonaattiliuosta. AGDIB-akun energiatiheys on 560 Wh/l, kun taas esim. Tesla Model S:n akun energiatiheys on vain 350 Wh/l.

Nikkeli on siis tässä kilpajuoksussa jo pelistä pois.

Unohtakaamme hetkeksi hupaisat korulauseet ”alhaisesta hiilijalanjäljestä”, samoin kuin se fakta, että kyseessä on oikeasti maamme pahin ympäristökatastrofi. Spekuloidaan numeroilla.

Mika Koskinen kirjoittaa; Talvivaaran kaivos on tullut suomalaisille veronmaksajille erittäin kalliiksi. Lasku on tähän mennessä varovaisen laskelman mukaan vähintään puoli miljardia euroa.” Koskinen on todellakin tehnyt varovaisen laskelman, sillä pelkästään Terrafamea valtio on ehtinyt pääomittaa kyseisellä summalla. Sitä ennen, Talvivaaran aikaan, valtio menetti sijoitusyhtiö Solidiumin kautta 150 miljoonaa. Lisäksi valtio sijoitti Talvivaaran infraan ainakin 50 miljoonaa. Oman varovaisen laskelmani mukaan rahaa on siis mällätty jo ainakin 700 miljoonan edestä.

Voisiko valtio saada vielä omansa takaisin? Sekä tuotantoketjua että uusia rahoitusjärjestelyjä tarkastellen ei voisi.

Terrafame on aiemmin ilmoittanut tuottavansa 30 000 tonnia nikkeliä vuodessa, kun se saa kaivoksen täyteen toimintaan vuonna 2018. Talvivaaran vangit -kirjan mukaan tuotantomäärät voivat kuitenkin yltää vain noin 20 000 tonniin vuodessa.

Jos nikkeliä on gramma litrassa, 30 000 tonnin tuottaminen on fysikaalinen mahdottomuus, syöttövirtauksen maksiminopeus yksinkertaisesti rajoittaa tuotantoa. Talvivaarassa nikkelipitoisuus ylsi esimerkiksi vuonna 2014 noin puoleentoista grammaan nikkeliä litrassa, kun ympäristöluvassa kannattavaksi tasoksi oli laskettu 3–4 grammaa nikkeliä. Metallitehtaaseen taas pystytään juoksuttamaan enimmillään 1 700 kuutiota prosessiliuosta tunnissa. Näin saataisiin huipputilanteessa, ilman ainuttakaan metallitehtaan huoltokatkoa aikaiseksi vuodessa 22 500 tonnia nikkeliä.”

Entäpä sitten uraani?

Terrafame on hakenut lupaa uraanin talteenottamiseen. Jos ja kun lupa heltiää, voinee Terrafame aloittaa uraanin talteenoton vuoden 2019 lopulla.

Tällä hetkellä uraanipatja makaa yksinkertaisen muovikalvon päällä kipsisakka-altaissa keskellä Kainuun korpea. Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan siellä lepää noin 300 tonnia uraania. Ympäristön kannalta olisi tietysti hyvä, että uraani otettaisiin talteen, mutta taloudellisessa mielessä siitä ei vielä vallan kauheasti ”keltakakkua” leivota. Terrafame itsekin sanoo tiedotteessaan, että ”suhteessa nikkelin ja sinkin tuotantoon uraanin talteenoton taloudellinen merkitys Terrafamelle ei olisi huomattava”.

Tämän vuoden helmikuussa monikansalliseen Trafigura-konserniin kuuluva Galena Asset Management tuli Terrafamen uudeksi omistajaksi 15,9 % osuudella. Myös Sampo Oyj on mukana mitättömällä 0,1 % siivulla ja loput 84 % omistaa valtio. Tällä viikolla solmittu uusi 200 miljoonan dollarin rahoitussopimus muutti omistajapohjaa seuraavasti: Galena 28,7 %, Sampo 0,1 %, ja valtio 71,2 %. Lisäksi Terrafame kertoo tiedotteessaan (10.11.2017), että ”Terrafame Groupin omistusosuus Terrafamesta voi tulevaisuudessa laskea alimmillaan 50,1 %:iin, jos optio-oikeudet käytetään ja korot maksetaan osakkeina.”

Nyt Terrafamen arvoksi veikkaillaan 500 miljoonaa, mutta pian valtion laskennallinen omistusosuus lienee siis enää puolet siitä. Kokonaan toinen juttu, miten edes sekään koskaan realisoituisi takaisin veronmaksajille.

Melkoinen ihme pitäisi tapahtua, että valtio saisi omansa pois. Tuntuu kuin kaivosuskovaiset luottaisivat siihen, että vielä jonain päivänä... Kainuussa käy kuin Kaanan häissä; Jeesus kävelee Sotkamoon ja muuttaa kipsisakka-altaat vuosikertaviiniksi.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Tässä vielä Terrafamen mediatiedote, jossa tarkemmin uusista rahoituskuvioista.

https://www.terrafame.fi/ajankohtaista/uutiset/201...

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Yle teki viime vuonna jutun Talvivaaran vangit -kirjasta. Juttu päättyy aika herättelevään kritiikkiin kulutusyhteiskunnastamme.

”Kaivoksen ympäristöpäästöt havahduttivat suomalaiset kertaheitolla ymmärtämään, ettei puhdas luonto ole itsestäänselvyys.

Oinaala kiteyttää kuitenkin jotain, mitä harvoin sanotaan ääneen, kun puhutaan Talvivaarasta tai Terrafamesta. Nikkeliä, jota kaivos pääasiassa tuottaa, on kaikkialla.

Sitä on autoissa, joilla STOP Talvivaara -aktivistit ajavat mielenosoituksiin. Sitä on elektroniikassa, elintarvikepakkauksissa, aterimissa – lukuisissa arkipäiväisissä hyödykkeessä.

– Itseasiassa tarvittaisiin aika monta Talvivaaraa lisää, jotta oikeasti näkisimme, millaiset vaikutukset kulutukseen perustuvalla yhteiskunta- ja talousjärjestelmällämme on, Sampsa Oinaala kirjoittaa.”

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

No vois se sanoaa siinä liinasessaan että onpa luoja tehnyt kylmiä alueita .terv tepivaari

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Akkukemikaaleihin ja tarvittaviin määriin ei asiantuntemukseni riitä.

Tuotantomääristä voisin sanoa, että 22500 tonnia nikkeliä ei ole maksimi.

Kolmannella kvartaalilla tuotettiin jo 5500 tonnia ja tähän mennessä tänä vuonna 15469 tonnia kaikkine huoltoseisokkeineen ja muine tuotantkatkoksineen, joita varmasti on ollut. Toisaalta liuotettu nikkelimäärä on se, jota kannattaa ennemminkin seurata. Q3:lla liukeni 7197 tonnia, mikä tekisi tasaisella tahdilla vuodessa yli 28000 tonnia. 30000 tonnia nikkeliä vuodessa on, se myönnetäköön, kovan työn takana.

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

Uraanin talteenoton kiirehtiminen mietityttää. Nimittäin ydinenergialain mukaan uraanin tuottajalla pitäisi olla ympäristöasiat tiptop ja toiminnan vakavaraista. Kumpikaan ehto ei täyty juuri nyt. Tälläkin hetkellä siellä johdetaan jätesakkoja altaille, joien käytön PSAVI on kieltänyt kyseiseen tarkoitukseen. Ajatellaanko niin, että valtio pääomistajana takaa ydinenergialain ehtojen toteutumisen?

Veikkaan, että uraanin talteenotto halutaan ottaa käyttöön ennen kuin nikkelituotteita aletaan jatkojalostaa oli sitten kyse pasutosta ja sulatosta tai akkukemikaalitehtaasta. Uraani kun on nikkelin ja myös sinkin seassa epäpuhtaus.

Janne Jalkanen

Tarkennetaan nyt sen verran, että esim. sähköautoissa yleisin litiumakusto on ns. NMC -kemiaan (Litium-nikkeli-mangaani-koboltti-oksidi) pohjautuva. Tätä akkutyyppiä käyttävät oikeastaan kaikki muut paitsi Teslan kalliimmat mallit; halvemmassa Model 3:ssa myös Tesla käyttää NMC:tä.

Tulevaisuudessa näissä akuissa halutaan lisätä nimenomaan nikkelin määrää ja vähentää kalliimpien mangaanin ja koboltin määrää, eli kehitys vie tilaan, jossa nikkeliä halutaan entistä enemmän. Uusia akkukemioita kehitellään kiivaasti, mutta niissä menee vielä vuosia, että niitä saadaan kaupallisesti hyödynnettyä. Joten siinä mielessä, mikäli nikkeliä jostain saadaan kustannustehokkaasti, sitä tosiaan kannattaa louhia.

Talvivaaran kaivoksesta sen sijaan en sano mitään, kunhan vain oikaisen harhakäsityksen nikkelin tarpeesta litiumakuissa.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Talvivaarasta löytyy noista mainittava määrä ainakin nikkeliä ja kobolttia.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Nikkeli näyttää olevan yhtä hyvä raskasmetallivaihtoehto kuin kobolttikin litiumioniakkuihin:
https://en.wikipedia.org/wiki/Lithium-ion_battery

Litiummetalliakku olisi energiatiheydeltään ylivoimainen, vaan kun se on ollut vaikea toteuttaa turvallisesti, niin sitten meillä onkin litiumioniakkuja, jotka kärähtävät harvemmin. Näissä litium ei ole ainoa redox-potentiaalin muodostaja, vaan mukana on myös jokin raskasmetalli, kuten Ni, Co tai Mn.

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Janne ja Risto, kiitokset yleisivistävistä kommenteistanne. Hieman jo ehdin aihetta opiskellakin.

http://batteryuniversity.com/learn/article/types_o...

Ilmeisesti kuitenkin blogissa mainitsemani kiinalaisinnovaatio ei hyödynnä nikkeliä. Mikäli se (kerrotuilla spekseillä) tulee sarjatuotantoon, niin tuskinpa Teslakaan enää kaipaa "vanhaa teknologiaa". Sähköautoissa range on se, jota tuijotetaan.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

AGDIB ei käytä nikkeliä eikä kobolttia, mutta ei se myöskään ole kaupallinen. Ongelmaa on syklien vakaudessa.

http://english.siat.cas.cn/Research2017/RP2017/201...

Linkissä esitetään parannusehdotus. Sen kaupallistaminen vie vielä aikaa, jos on edes taloudellisesti kilpailukykyinen.

Eli voisi ajatella, että nikkelin ja koboltin kysyntä litiumioniakkuteollisuudessa jatkuu vielä ainakin joitakin vuosia.

Janne Jalkanen

Akkuinnovaatioita on tällä hetkellä tutkimuspöydillä kymmeniä ellei satoja. Joka viikkohan joku uutisoi jostain uudesta mullistavasta keksinnöstä. Autoihin kuitenkin tarvitaan riittävä energiatiheys, riittävä lataus/purkuvirta, purkusyklien kesto, sopivuus massavalmistukseen, monta turvallisuustekijää ja hinta nyt ainakin - joku akkuja työkseen autoihin laittava voi varmaan speksata tarkemminkin. Pointti kuitenkin on, että suurimmasta osasta noista akkuinnovaatioita ei tulla kuulemaan mitään enää tulevaisuudessa, koska niistä ei vain voi tehdä kaupallista tuotetta. Että siinä mielessä ei kannata hötkyillä ja tuomita litium-ioniakkua, jota sivumennen sanoen kehitetään edelleen myös paljon.

Tutkimusta kuitenkin on niin merkittävästi tekeillä, ja siihen upotetaan niin paljon rahaa, että eiköhän jokin (tai luultavammin useammat) sieltä seuraavan kymmenen vuoden aikana muutu kaupallisesti saatavaksi tuotteeksi. Silti, massatuotantokyvyn rakentaminen uudelle akkutyypille nollasta vie oman aikansa, eivätkä kaikki voi kuitenkaan vaihtaa lennosta uuteen tyyppiin, joten vanhaa kunnon litium-ioniakkua tarvitaan ja tehdään vielä pitkään. Onhan jopa Teslassa vielä lyijyakku superenergisen litiumakun rinnalla tarjoamassa virtaa 12V:n järjestelmään, koska se nyt on siihen hommaan vaan niin sopiva ja halpa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Talvivaara on koko olemassaoloaikansa tuottanut vain tappiota, ensiksi syötiin pörssijoittajien rahat, n.2 miljardia ja senjälkeen Talvivaara on pyörinyt valtion tuella ja saanut ennakkomaksua tulevasta tuotannosta. On laskettu että talvivaaran alasajo tulee lisäksi maksamaan n.500 miljoonaa.

Käyttäjän FindianaJones kuva
Juha Hämäläinen

Myös osakestrategi Jukka Oksaharju tuntuu olevan skeptinen.

”Oksaharju pitää sähköautopuheita päälle liimattuina. Hänen mukaansa kaivoksen ongelma ei ole koskaan ollut tuotteiden kysyntä, vaan taloudellinen tehokkuus ja ympäristökestävyys.”

http://www.ksml.fi/talous/Analyytikko-n%C3%A4kee-T...

Toimituksen poiminnat