Kylmän sodan alkemiaa

Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.

"Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti Donald Trumpin vaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa."  (13.3.)

Tästä olisi joku loogiseen ajatteluun sortunut voinut jo päätellä, että koittaisi aika höllentää Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Mutta mitä vielä. Seuraavasta siirrosta kertoi Demari.

"Yhdysvallat määräsi aiemmin tänään Venäjälle uusia pakotteita toissa vuoden presidentinvaaleihin sekaantumisen ja muiden kyberhyökkäysten johdosta." (15.3.)

Pari päivää myöhemmin kansainvälinen media kohisikin jo tapauksesta nimeltä Cambridge Analytica. Hesari kertoi asiasta seuraavasti. 

"Yhtiö nousi viikonloppuna julkisuuteen, kun britti- ja yhdysvaltalaismediat paljastivat sen keränneen jopa 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tietoja, ja käyttäneen niitä hyväksi esimerkiksi Donald Trumpin presidentinvaalikampanjassa." (20.3.)

Samalla selvisi, että tälle brittiläiselle firmalle viulut oli maksanut yhdysvaltalainen Robert Mercer. Summa oli hulppeat 15 miljoonaa dollaria. Lisäksi paljastui, että sama yhtiö oli vaikuttanut vaaleihin vähän siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea myös kotimaassaan Brexit-äänestyken Leave-puolella.

Se ei siis ollutkaan Putin, joka järjesti Trumpin valtaan tai Britannian ulos EU:sta – vaikka näin meille on jo parin vuoden ajan toitotettu. Tässä vaiheessa taas loogiseen ajatteluun sortunut voisi kuvitella, että olisi tullut aika edes pahoitella sattuneita ”virhearvioita”.

Vaan toisin kävi. Britannia alkoikin syyttää Venäjää Salisburyn myrkytystapauksesta. Pätevien todisteiden puuttuessa Theresa May järjesti kalvosulkeiset läntisen maailman johtajille. Eräässä kalvossa todisteeksi ehdotettiin sitä, että kun kerran Venäjä sekaantui USA:n presidentin vaaleihin, niin kukaties tähänkin.

Ehkä se oli lipsahdus, jota ei huomattu kiireessä korjata. Tosin ei asioilla ole muutenkaan loogista yhteyttä. Sen sijaan Britannian omat tutkimukset myrkytystapauksen osalta ovat muuttuneet farssiksi, jolle nauraa kohta naurismaan aidatkin.

Mutta mitäs pienistä. Kalvosulkeisissa kävi myös maamme johtajat ja tulivat vakuuttuneiksi. Ainakin siinä määrin, että päättivät antaa kenkää venäläiselle diplomaatille. No, kun kerta muutkin. Tosin juristin koulutuksen saanut presidentti sentään totesi, että päätös venäläisdiplomaatin karkottamisesta tehtiin poliittisen, ei rikosoikeudellisen arvion pohjalta”.

No, sehän on ollut jo pitkään selvää, ettei Suomi ole enää liittoutumaton maa. Mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurvaltapolitiikkaan sekaantumisella voi olla arvaamattomat seuraukset.

On myös mahdollista, että ”myrkynkeittäjä” onkin Britannia itse, äänitorvenaan noita-akkamaisia piirteitä omaava pääministeri May. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun britit luo huttua kemiallisista aseista. Muistellaanpa vain, kuinka alkoi Irakin sota 2003. Myöhemmin sentään (2015) Tony Blair pyysi anteeksi, mutta eipä sillä ruumiita eloon saatu.

Kyse ei ole enää hiekkalaatikkoleikistä. Muutama päivä sitten myös Kiina heristeli sormeaan ja kehotti brittejä luopumaan vastakkainasettelusta ja kylmän sodan ajattelutavoista.

Kylmää sotaa kohtihan tässä on menty jo pitkän matkaa. Vihdoin myös suomalaisessa mediakentässä on herätty. Tosin varovaisin äänenpainoin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla Ilta-Sanomien Timo Paunonen kirjoitti venäläisdiplomaatin karkotuksesta näin.

”Päätös on raju, ja se kertoo siitä, että Suomi ei voi irrottautua lännen vastatoimista. Mukaan pitää mennä, vaikka yhteistä rajaa Venäjän kanssa on yli tuhat kilometriä ja kahdenväliset suhteet tulisi ylipäätään pitää hyvässä kunnossa. Kaikissa tilanteissa.”

Myös Ylen ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen analysoi tapausta kylmän sodan termein.

"Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia. Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina."

Sen sijaan venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta. Hänen mukaansa nyt "tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti".

Saattaisi olla viisasta kuunella, mutta Suomen johto tuntuu ottavan asiat kevyesti. Tästä kertoi viikolla Aamulehti.

Aamulehden turvallisuuspolitiikan lähteet vahvistavat, että puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ja Britannian puolustusministeri Gavin Williamson antavat Lontoossa kesäkuussa julistuksen maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisesta.

Aamulehden lähteet kertovat, että kesäkuun julistus lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle.”

Tämä tulee olemaan kesäkuun heiniä, eikä presidentti Niinistö ole tiettävästi vielä kommentoinut ministerikaimansa puuhailuja. Tulee kuitenkin mieleen, mitä presidentti vastasi pari päivää sitten toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin mielipidettä diplomaattikarkotuksista.

Tietysti Venäjä tulee vastaamaan, mutta toivottavasti se on siinä."

FindianaJones
Sitoutumaton Parainen

Syksyllä 2014 ilmestyi kirjoittamani matkakirja Findiana Jones. Kirjassa liikutaan Suomesta Intiaan ja takaisin. Otan siinä kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin sekä maailmanpolitiikkaan laajemmin. Olin myös ehdokkaana kevään 2015 eduskuntavaaleissa sitoutumattomana Itsenäisyyspuolueen listalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu